Katse sisäisen turvallisuuden uhkiin

 Suomi on matkalla sinne, minne pitääkin – Natoon. Jäsenyysprosessin edetessä on aika kääntää katsetta myös sisäiseen turvallisuuteen. Vaikka arki Suomessa on turvallisempaa kuin koskaan aiemmin, meillä on kuitenkin monia turvallisuusuhkia, joihin tulee ehdottomasti suhtautua vakavasti, ja joista muutaman haluan nostaa esiin.

Tietoverkkorikollisuuden kasvu jatkuu ja tietomurrot, kiristykset, verkkovakoilu sekä nettipetokset ovat nousseet viime aikoina usein otsikoihin. Digitalisoitumisen lisääntyessä voimakkaasti riski joutua verkkorikollisuuden uhriksi koskettaa jokaista suomalaista. Suurin osa tietoverkkorikollisuudesta kohdistuu mihin tahansa yksityiseen tiliin, sovellukseen, tai palveluun, jota ihmiset arjessaan käyttävät. Verkkorikollisuus onkin kasvanut omaksi rikollisuuden haarakseen, jossa liikkuu maailmalla jo käsittämättömät reilusti yli tuhat miljardia euroa vuodessa.

Erityisen huolestuttavana pidän lapsiin verkossa kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäyttötapausten määrän jatkuvaa, nopeaa kasvua. Pysäyttävää on myös se, että verkkorikoksia tekevän keski-ikä Suomessa on 14-16 vuoden välissä.

Järjestäytyneellä rikollisuudella tarkoitetaan vähintään kolmen hengen suuruista ryhmää, joka yhteistuumin tekee vakavia rikoksia. Ryhmien toiminta voi olla paikallista, kansallista tai valtioiden rajoja ylittävää. Järjestäytynyt rikollisuus on verkkorikollisuuden tapaan osa suomalaistakin arkipäivää, sillä jopa 80 prosenttia toimijoista pyrkii soluttautumaan osaksi laillista elinkeinoelämää. Järjestäytynyt rikollisuus on laajentanut toimintaansa myös edellä mainittuun verkkorikollisuuteen perinteisempien toimintojensa, esimerkiksi huumausainerikollisuuden, ohessa. Myös Suomessa alaa valtaavat katujengit, jotka pyrkivät toimimaan kuin järjestäytynyt rikollisuus.

Kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa siinä, ettei kansainväliselle järjestäytyneelle rikollisuudelle synny vankkaa jalansijaa Suomessa. Olemme järjestäytyneen rikollisuuden kehityksessä arviolta noin 5-7 vuotta naapurimaata Ruotsia jäljessä, joten meillä on vielä on aikaa tehdä tarvittavia korjaavia toimenpiteitä. Aikaa on kuitenkin hyvin rajallisesti, sillä viranomaisten mukaan järjestäytynyt rikollisuus on kasvamassa, kovenemassa ja kansainvälistymässä.

Pääosin syrjäytyneistä ja syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä koostuva melko pieni joukko tekee suurimman osan rikoksista Suomessa. Syrjäytyminen ei kuitenkaan yksin selitä rikosten tekemistä, vaan yksilötasolla vaikuttaa useampi tekijä. Meillä tulisi olla sekä pehmeitä että kovia keinoja rikollisuudentorjuntaan. Pehmeät keinot ovat yhteiskuntaan integroitumisen tukemista ja syrjäytymisen ehkäisemistä. Kovat keinot ovat taas rangaistuksiin liittyviä.

Ennaltaehkäisevä työ on kaikissa edellä mainituissa turvallisuusuhkissa avainasemassa. Viranomaisten resursseista ja yhteistyön sujuvuudesta täytyy huolehtia. Lainsäädännön täytyy vahvasti tukea tätä työtä.

Suomi pärjää turvallisuusuhkista huolimatta vielä toistaiseksi erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa, joissa mitataan arjen turvallisuutta ja yhteiskuntarauhaa. Säilytetään sama tilanne jatkossakin!