Ennaltaehkäistään kaatumisia

Kaatumiset ovat ikäihmisten yleisin tapaturmatyyppi ja lonkkamurtumat ovat yksi vakavimmista kaatumisen seurauksista. Suomessa tapahtuu noin 7 000 lonkkamurtumaa vuodessa. Näin talven tultua liukkaat jalkakäytävät ja teiden jääkerrokset lisäävät kaatumisriskiä erityisesti ikääntyneillä. Talvella lonkkamurtumien määrä voi kasvaa jopa 20–30 prosenttia verrattuna kesäaikaan.

Kirjoitimme kokoomuksen aluevaltuustoryhmäkollegani Teija Tiusasen kanssa ikääntyneiden kaatumisten ehkäisemisestä. Teija on erikoissairaanhoitaja TtM, aluevaltuuston varajäsen ja jäsen ikääntyneiden palvelulautakunnassa.

Kirjoitus on julkaistu 22.12.2025 Turun Sanomissa ja 31.12.2025 Salon Seudun Sanomissa

Ikääntyneiden kaatumisia voidaan ehkäistä puuttumalla kaatumisen riskitekijöihin

Varhan alueen ikääntyvä väestö liikkuu liian vähän. Vähäinen liikkuminen on yhteydessä toimintakyvyn heikkenemiseen ja kaatumisriskiin. Iän myötä lihasvoima ja tasapaino  voivat heikentyä. Vähäinen liikkuminen, yksipuolinen ravinto, sairaudet, lääkkeet ja päihteet vaikuttavat ympäristötekijöiden lisäksi kaatumisten taustalla. Myös pelko kaatumisesta voi olla kaatumisvaaraa lisäävä tekijä. Tehokkainta kaatumisen ehkäisy on, kun vaikutetaan vaaratekijöihin yksilöllisen tarpeen mukaan.

Lonkkamurtumat ovat iäkkäiden vakavampia kaatumistapaturmia. Varhan alueella todetaan vuosittain yli 700 lonkkamurtumaa ja näistä suurin osa olisi estettävissä. Joka neljäs 65 vuotta täyttäneistä ja joka toinen yli 80 vuotias kaatuu jopa kerran vuodessa. Lonkkamurtumat hoidetaan useimmiten leikkaamalla ja niihin liittyy sairaalahoidon lisäksi kuntoutusta. Leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa murtumaa edeltävä toimintakyky. Vain noin puolet murtuman saaneista iäkkäistä henkilöistä saavuttaa sen ja jopa joka viides on vaarassa joutua ympärivuorokautiseen hoivaan. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi murtumat kuormittavat myös taloutta. Yhden lonkkamurtumapotilaan kokonaiskustannus on noin 30 000 euroa ensimmäisen vuoden aikana.

Kaatumispelko vaikuttaa myös iäkkäiden elämänlaatuun lisäten turvattomuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. Iäkkäillä turvattomuuden tunnetta aiheuttavat mm. heikentynyt toimintakyky ja kaatumispelko. Kaatumisen pelko voi johtaa kierteeseen, jossa liikkumisen vähentyminen aiheuttaa sosiaalisten suhteiden vähentymistä ja lisää siten yksinäisyyttä. Kotiin jääminen lisää edelleen liikkumattomuutta heikentäen edelleen lihasvoimaa ja tasapainoa.

Vaikka osa kaatumisista selittyy ikääntymiseen liittyen, ei kaatuminen kuitenkaan kuulu normaaliin ikääntymiseen ja sitä voidaan ehkäistä puuttumalla kaatumisen vaaratekijöihin. Liikkumiskyvyn heikkeneminen voi olla merkki siitä, että toimintakyky on alkanut heikentyä ja ennakoi jokapäiväisistä toiminnoista suoriutumisen heikkenemistä sekä kaatumisriskin nousua.  Liikunta on tehokkain yksittäinen keino ehkäistä kaatumisia. Voima- ja tasapainoharjoittelu antaa varmuutta omaan liikkumiseen ja vähentää kaatumiseen liittyvää pelkoa. Arvioitaessa yksilön kaatumisriskiä tulee suositusten mukaan tehdä kaatumisvaara arvioinnin lisäksi myös kaatumisen pelon arviointi.

Vaikuttavinta on, kun kaatumisen ehkäisyä tehdään moniammatillisesti yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa. Haastamme tiedon välittämiseen mukaan terveydenhuollon organisaatioiden lisäksi kunnat ja järjestöt. Varha on mukana Voimaa vanhuuteen toimintamallissa yhdessä kuntien, järjestöjen ja Ikäinstituutin kanssa, mutta tieto ei tavoita kuntalaisia. Meillä on siis tietoa ja työkaluja ja tiedonkulkua tulee tehostaa, jotta hyvät keinot ehkäistä kaatumisia tavoittaa ikäihmiset ja heidän omaisensa.