)%20(Facebook%20Cover)-4.png)
Suomalaiset nuoret elävät parhaillaan rankkaa sukupolvikokemusta. On koronapandemia, hyökkäyssota, inflaatio ja energiakriisi. Viime ajat ovat olleet siirtymistä kriisistä kriisiin. Myös ilmastonmuutos saattaa ahdistaa, opiskelupaikan saaminen jännittää ja työpaikan löytyminen epäilyttää. On yleistä epävarmuutta tulevasta. Riittävätkö rahat, pysytäänkö terveinä, saadaanko hoitoa, ollaanko turvassa?
Tutkimusten mukaan nuorten tulevaisuususko on romahtanut. Se vaikuttaa nuortemme hyvinvointiin ja heidän tekemiinsä elämänvalintoihin. Tulevaisuususkon on sanottu olevan jopa tärkein yksittäinen nuorten elämäntyytyväisyyteen ja henkiseen hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Erityisesti korona-aika kuormitti nuoria. Etäopetus, harrastusten loppuminen ja sosiaalisten kontaktien rajoitukset vaikuttavat todennäköisesti nuorten hyvinvointia alentavasti vielä pitkään.
Nuoristamme enää vain alle puolet uskoo, että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan suuret, globaalit ongelmansa. Tai että se edes haluaisi ratkaista ne. Näköalattomuus ei kannusta vaikuttamaan asioiden korjaamiseksi. Nuorten osallistuminen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja politiikkaan onkin ollut jo jonkin aikaa huolestuttavan vähäistä. Pelko ja turvattomuuden tunne lamaannuttaa entisestään kykyä osallistua ja toimia. Ja nyt, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, Suomessa asuvat nuoret pelkäävät eniten sotaa.
Vaikka olemme koulutetumpia, vauraampia ja terveempiä kuin koskaan aiemmin, moni nuori ei usko saavuttavansa niitä asioita, jotka olivat aiempien sukupolvien saavutettavissa. Perhe, työ ja omistusasunto eivät enää välttämättä vaikuta realistisilta tavoitteilta, mikä voi johtaa omien elämänodotusten ja sen myötä tavoitetason laskemiseen kaikessa tekemisessä. Tulevaisuususkon heikentyminen muuttuu viimeistään silloin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
Mitä meillä on edessämme, jos nuoret eivät uskalla haaveilla, eivät usko hyvään tulevaisuuteen tai jaksa osallistua sen rakentamiseen? Toimenpiteitä nuorten tulevaisuususkon lisäämiseksi ja hyvinvoinnin parantamiseksi tarvitaan.
Nuorten huolia ja taakkoja täytyy keventää. Elämään pitää tuoda toivoa. Meidän tulee kuunnella nuoria herkällä korvalla ja antaa heille mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Nuorten mielipiteet ja kokemukset ovat arvokkaita. Siksi nuorten pitää myös kokea, että he voivat vaikuttaa tulevaisuutensa kannalta merkityksellisiin asioihin. Nuorille pitää antaa mahdollisuus toteuttaa itseään ja harrastaa. Opiskelupaikkojen tulisi löytyä aloilta, jotka tarjoavat tulevaisuudessa työpaikkoja. Nuorten uskoa omaan pärjäämiseensä voidaan vahvistaa ja epävarmuuden sietokykyä kehittää. Ja maailman myllertäessä on erityisen tärkeää, että nuoret voivat luottaa aikuisilta saamaansa turvaan, tukeen ja ohjaukseen.
Nuoret, hyvin te pärjäätte.
